Veines skilt

Veines har en konsentrasjon av kulturmiljøer fra ulike tidsperioder som viser Finnmarks utvikling. Stedsnavnet «Veines» (fra det eldre ordet «vejde») betyr fangst.

ELDRE OG SAMISK HISTORIE

En hule (D) på Veines viser aktivitet i området allerede i steinalderen (for ca. 10 000 år siden).

Lenger ute på Veinesodden (E) finnes to hellegroper fra samisk jernalder (ca. 0–1050 evt.). Hellegroper ble brukt til foredling av fisk og sel. Spesielt selspekk var viktig for de norrøne høvdingedømmene lengre sør, hvor det ble brukt til smøring av tre- og tauverk i båter. Veines-hellegropene er tegn på en samisk fangst- og handelsøkonomi som varte til slutten av vikingtiden (ca. 800–1050 evt.).

Flere tufter finnes rundt på neset. Blant annet en sirkulær gammetuft (E) fra etterreformatorisk tid (1500-tallet evt.) og en hustuft datert til middelalderen (G), ca. 1050–1500 evt. 

I Storvika (F) ligger to gravfelt og flere enkeltgraver fra samisk jernalder. Samisk tradisjon for å begrave de døde i avlange steinkamre varte frem til 1600/1700-tallet. Det største gravfeltet består av 26 graver.

FISKERBONDEN, ca. 1800-1900-tallet

Tettbebyggelsen på Veines vokste gradvis frem på slutten av 1800-tallet. Bolighus, brønnhus, landbruks- og fiskeribygninger danner en sentral husklynge kjent som «Trinetunet» (A). Bygningene her er et godt eksempel på fiskerbondeøkonomien som gjaldt i Finnmark fra 1800-tallet frem til midten av 1900-tallet. Her var det også landhandel, forsikringsbyrå og fiskemottak.

I folketellingen for 1865 var bosetningen på Veines kystsamisk, med 26 personer boende i området. Tidlig på 1900-tallet bodde det over 30 personer i området, men bosetningen var nå norsk og finsk.

Bygningene ble ikke brent under nazistenes tilbaketrekning i 1944 og er blant Berlevåg kommunes eldste.

ANDRE VERDENSKRIG, 1941-1944

På Veines-høyden finnes restene etter nazistenes kystfort, bygd 1941–1942 (C). Wermacht forsterket Finnmarkskysten etter Tysklands invasjon av Sovjetunionen. Fortet på Veines hadde kanonstillinger, bunkere for kommando og mannskap, så vel som brakkeleir. Rundt 140 mann var utstasjonert her. Selve fortet ble delvis ødelagt under tilbaketrekningen høsten 1944.

Veinesin kulttuuriympäristöt juontavat juurensa eri aikakausille ja kertovat, kuinka Finnmark on aikojen saatossa kehittyt. Paikannimi ”Veines” (johdettu sanasta ”vejde”) tarkoittaa pyyntiä.

VANHA JA SAAMELAINEN HISTORIA

Veinesissä olevassa luolassa (D) on merkkejå ihmistoiminnasta jo kiviajalta (noin 10 000 vuotta sitten).

Kauempana Veinesoddenin (E) niemenkärjesså on kaksi kivilaattakuoppaa, purnua, jotka on ajoitettu saamelaiselle rautakaudelle (noin 0–1050 jaa.). Purnuja käytettiin kalan ja hylkeenlihan käsittelyyn. Eritoten valaanrasva oli tärkeää etelämpänä asuneille muinaisnorjalaisille, jotka käyttivät sitä veneiden puuosien ja köysistön rasvaamiseen. Veinesin purnut ovat jälkiä pyyntiin ja kaupankäyntiin perustuneesta saamelaisesta elinkeinosta, joka jatkui viikinkiajan (n. 800–1050 jaa.) loppuun saakka.

Niemeltä löytyy useita asumuspainanteita, muun muassa pyöreä kammipainanne (E) uskonpuhdistuksen jälkeiseltä ajalta (1500-luku jaa.) sekä talopainanne (G), joka on ajoitettu keskiajalle, noin 1050–1500 jaa.

Storvikassa (F) on kaksi hautakenttää ja useita yksittäisiä hautoja, jotka kaikki ovat peräisin saamelaiselta rautakaudelta. Saamelainen perinne haudata kuolleet pitkänomaisiin kivikammioihin jatkui 1600- ja 1700-lukujen taitteeseen saakka. Suurimmalla hautakentällä on 26 hautaa.

KALASTAJATALONPOIKA, 1800- ja 1900-luku

1800-luvun lopulla Veines oli kasvanut kyläksi, jonka asuinrakennusten, katettujen kaivojen ja maatalous- ja kalastusrakennusten muodostama keskusta tunnettiin nimellä ”Trinetunet” (A). Rakennukset ovat hyvä esimerkki kalastuksen ja maanviljelyn yhdistelmään perustuvasta taloudesta, jota harjoitettiin Finnmarkissa 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin saakka. Keskustan rakennusryppään lisäksi kylästä löytyi sekatavarakauppa, vakuutuskonttori ja kalan vastaanottamo.

Vuoden 1865 väestönlaskennassa Veinesissä oli 26 asukasta, kaikki rannikkosaamelaisia. 1900-luvun alussa alueella asui yli 30 henkilöä, mutta tuolloin asukkaat olivat norjalaisia ja suomalaisia.

Natsi-Saksan sotilaiden aloitettua vetäytymisensä vuonna 1944 Veinesin rakennuksia ei poltettu. Näin ne ovat Berlevågin kunnan vanhimipia.

TOINEN MAAILMANSOTA, 1941–1944

Veinesin kukkulalta löytyvät jäännökset rannikkolinnoituksesta (C), joka rakennettiin vuosina 1941–1942 Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Tuolloin Wehrmachtille oli tärkeää linnoittaa Finnmarkin rannikko vahvistaakseen asemiaan. Veinesin linnoitus oli noin 140 sotilaan asemapaikka, johon kuului tykkiasemia, komento- ja majoitusbunkkereita sekä parakkeja. Linnoitus tuhoutui osittain natsien vetäytyessä vuonna 1944.